Parhaimmillani yksin luonnossa.
On jännää miten ihminen ja luonto voi olla niin paljon yhtä mutta silti niin kaukana,
itse olen huomannut että jos olen hermostunut, vihainen, surullinen tai muutenvain hämilläni menen aina luontoon rauhoittumaan siellä ajatus kulkee.
Kävin tänään ottamassa vähän kuvia lumisesta maisemasta ja pitää kyllä sanoa se oli niin kaunista että jäin vain katsomaan ja ihailemaan, rakastan luontoa ja pidän siitä hyvin paljon mutta vuodenajoista suosikkini on ehdottomasti talvi silloin teen eniten asioita ulkona oli sitten paukku pakkanen tai ei haluan aina ulos puuhaamaan jotain oli se sitten pari minuuttia tai pari tuntia, lumi on minun ''elementtini''
talvella rakastan todella paljon laskettelua ja ratsastusta.
Sydämmeni murtui muutama vuosi sitten kun läheinen laskettelukeskus lopetti toimintansa (Vuorenmaa) minulla oli joka vuosi kausipassi ja olin jokapäivä laskettelemassa milloin oli vain mahdollista joskus jopa koulun jälkeen parikin tuntia vierähti hetkessä siellä kaipaan paljon sitä että saisin lasketella melkeimpä joka päivä mutta nyt lähin laskettelu keskus on Vimpelissä ja itse asun täällä Soinissa eli matkaa on jonkin verran Vimpelin laskettelu keskukseen Lakikselle.
Olisin todella onnellinen ja kiitollinen jos joku joskus tekisi minulle sellaisen yllätyksen ettei kertoisi minne menisimme ja yhtäkkiä saapuisimme laskettelukeskuksen pihaan ja hän/he sanoisivat minulle että:''Yllätys!'' purskahtaisin varmaankin itkuun tai sitten olisin niin hämmentynyt ja innoissani että kuvittelesin itseni jo laskettelemassa, se olisi ihanaa.
Mutta sen pidemmittä haaveiluitta ne kuvat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti