maanantai 15. helmikuuta 2016

Hevostäytteinen ystävänpäivä

Ystävänpäivä 14.2.2016.
Ystävänpäiväni vietin tänävuonna parhaanystäväni Emman kanssa Ähtärissä, mummulassani
ja tallilla.
En yleensä ole ostanut mitään erikoista ystävänpäivälahjaksi kenellekkään, tänävuonna ostin Emmalle suklaata.

Vietimme aikaa meidän toisen hevosen kanssa jota sanomme Pökkikseksi (Punaiset riimut missä on myös sininstä) ja hänen orivarsansa Jullen (limenvihreät riimut missä on myös mustaa) kanssa, Pökkiksen on tarkoitus tulla meille kesään mennessä mutta ensin Julle pitää vieroittaa.

Järkkäri meillä oli mukana mutta emme niin hirveästi kuvia räpsinyt,
syötimme hevosille leipää ja herkkuja annoimme myös paljon pusuja heille



Teimme Emman kanssa myös ruokaa ja ruuan jälkeen menimme yläkertaan nokosille
nokosien jälkeen joimme kahvit ja juttelimme jonka jälkeen lähdimme tallille katsomaan suomenhevos tammaa jolla minä sain ratsastaa, minulla oli kauhea ratsastus vimma sillä olin edellisenä päivänä ratsastanut omalla hevosellani hangessa ja se oli niin hauskaa.
 Emmakin olisi saanut ratsastaa suomenhevosella jos olisi halunnut mutta ei uskaltautunut tämän raskas rakenteisen tamman selkään sillä näkivät toisensa vasta ensimmäistä kertaa.


Tässä kuvassa tuo punatakkinen nainen on Nina Kuhanen [Raviohjastaja] ja tietenkin minä tässä klassisessa vihreässä takissani.
Ratsastus kuvat ovat hieman huonolaatuisia sillä ovat puhelin kuvia.

Ratsastuksen jälkeen menimme takaisin mummulaan ja ''leikimme'' hieman lumessa.. eli siis kaadoimme toisiamme tai yritimme kaataa toisiamme lumihankeen, kaatuilimme ja heittelimme lunta
olimme kuin pieniä lapsia.
Myöhemmin illemmalla lähsimme kotia kohti, mutta poikkesimme siwassa ostamassa hieman herkkuja.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava ystävänpäivä ♥ KIITOS siitä kuuluu ehdottomasti Emmalle!♥
Tässä vielä tälläinen ''perhe'' potretti.

torstai 11. helmikuuta 2016

Itkua, ikävää ja ihmetystä

Hiljais eloa. Miksi?
Syynä hiljais eloon blogin puolella on syy, viime viikolla oli isomummuni hautajaiset
ne olivat minulle todella rankat, esimerkiksi kun minun piti lukea kukka asetelman muisto puhe kerkisin lukea ensimmäiset kaksi sanaa: ''Oi herra'' ja aloin itkemään isomummuni arkun edessä täyttäkurkkua ja äitini kysyi minulta: ''Pystynkö?'' heilautin päätäni merkiksi että ei en pystynyt ja ojensin äitilleni kukka asetelman, äitinikin luki sen itku kurkussa.

Ehkä kaikista vaikeinta oli tajuta että ei ole enää isomummua.
Minua KADUTTAA se etten käynyt katsomassa isomummuani kuin vain jotkut harvaiset parikertaa vuodessa vaikka asumme.. Anteeksi asuimme samalla paikkakunnalla ja olisin helposti aina koulun jälkeen voinut kävellä tervehtimään isomummoani.
Koskaan ei tajua miten tärkeä toinen ihminen on ennenkuin on liian myöhäistä.

Seremoniat ja hautaan laskemiset menivät todella hyvin ja olisivat varmasti olleet isomummun mieleen. 
'' Taivaan lintu livertää vain ei kaunehin kukka kauvvaa kuki kunnes taivaan lintu liidellen ehoimman kukkasen noukkimassa käy''

Itse en usko jumalaan eli ole ateisti, mutta uskon että isomummulla on nyt paljon parempi olla missä nyt ikinä sitten onkaan, sillä isomummu sairasteli loppumatkallaan todella paljon ja viho viimein matka päättyi sairaalaan seinäjoelle.

Tässä on isomummun kaunis arkku ennen muisteluita ja kukkien laittoa