Hiljais eloa. Miksi?
Syynä hiljais eloon blogin puolella on syy, viime viikolla oli isomummuni hautajaiset
ne olivat minulle todella rankat, esimerkiksi kun minun piti lukea kukka asetelman muisto puhe kerkisin lukea ensimmäiset kaksi sanaa: ''Oi herra'' ja aloin itkemään isomummuni arkun edessä täyttäkurkkua ja äitini kysyi minulta: ''Pystynkö?'' heilautin päätäni merkiksi että ei en pystynyt ja ojensin äitilleni kukka asetelman, äitinikin luki sen itku kurkussa.
Ehkä kaikista vaikeinta oli tajuta että ei ole enää isomummua.
Minua KADUTTAA se etten käynyt katsomassa isomummuani kuin vain jotkut harvaiset parikertaa vuodessa vaikka asumme.. Anteeksi asuimme samalla paikkakunnalla ja olisin helposti aina koulun jälkeen voinut kävellä tervehtimään isomummoani.
Koskaan ei tajua miten tärkeä toinen ihminen on ennenkuin on liian myöhäistä.
Seremoniat ja hautaan laskemiset menivät todella hyvin ja olisivat varmasti olleet isomummun mieleen.
'' Taivaan lintu livertää vain ei kaunehin kukka kauvvaa kuki kunnes taivaan lintu liidellen ehoimman kukkasen noukkimassa käy''
Itse en usko jumalaan eli ole ateisti, mutta uskon että isomummulla on nyt paljon parempi olla missä nyt ikinä sitten onkaan, sillä isomummu sairasteli loppumatkallaan todella paljon ja viho viimein matka päättyi sairaalaan seinäjoelle.
Tässä on isomummun kaunis arkku ennen muisteluita ja kukkien laittoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti